Jatkoa aikaisempaan…

Nyt puhuttaa 8-vuotiaan lapsen surma, kun sosiaalityöntekijät olivat palauttaaneet useasti kaltoin kohdellun lapsen tämän vastusteluista huolimatta isälleen. Minua puhuttaa  eläinrääkkäys. Yhtä huonosti tai huonommin kuin lapsia kohdellaan eläimiä. Shihuahuani Tuutti täytti tänään seitsemän vuotta. Hänen kaksoisveljensä Onni olisi myös täyttänyt seitsemän vuotta, jolleivät eläinlääkärit olisi jättäneet häntä mukaavuuttaan tai ammattitaidon puutteesta johtuen heitteille ja kuolemaan.

Miksi eläinlääketieteelliseen valitaan verorahoillamme koulutettavaksi eläinten elämää ymmärtämättömiä, ammattiaan hallitsemattomia sekä vastuuta ja vaikeita tehtäviä kaihtavia kermankuorijoita?

29.5.2012

Moni eläin kärsii, toteaa  Korkeasaaren eläintarhan entinen johtaja Sunnuntaisuomalaisessa 20.5.2012. Jutussa syyllistetään eläinten omistajat kuten eläinlääkärienkin viimeaikaisissa kommenteissa. Viime aikoina  on muutenkin kirjoitettu paljon eläinrääkkäyksestä, mutta ei ole puututtu siihen, että itse asiassa eläinlääkärit näyttävät olevan ainakin Pohjanmaalla kaikkein vastuuttomimpia. Syyllisiä eivät suinkaan ole siis vain omistajat. Pohjalaisen Mielipiteet-sivulla Tiina Säynätsalo kirjoitti alkuvuodesta useiden ihmisten mielipiteenä, että Vaaasan kaupunkiin tarvittaisiin eläimille lääkäripäivystys. Viime vuosina useampi koira on kuollut, kun eläinlääkäreitä ei ole ollut saatavilla tai he eivät ole mukavuussyistä vaivautuneet eläimiä hoitamaan. Asia ei näytä edistyneen siitä, kun kirjoitin asiasta mielipiteeni kesäkuussa 2010, ja vaikka lehti otti asian puheeksi alueen eläinlääkärien ja asiasta kaupungilla vastaavien kanssa. Toukokuun 29. pnä 2010 Onni-koirani kuoli, kun eläinlääkärit jättivät oman mukavuutensa vuoksi Onnin heitteille. Edes virka-aikana Saaren klinikka, Vaasan kaupungineläinlääkäri eikä Ilmajoen eläinlääkäri Suvi Erkkilä ottaneet kuolemansairasta Onnia hoidettavaksi. Lisäksi jossain Vöyrillä Vaasan alueen päivystävä eläinlääkäri ei edes tiennyt, että kaupungilla olisi ollut tarvittavat tutkimusvälineet eikä osannut  tai halunnut ylipäätään tehdä mitään. Toivotaan, että nämä tehtävänsä laiminlyöneet eläinlääkärit joka vuoden toukokuun 29. päivä muistavat, että hetken mukavuutensa vuoksi he veivät 10 vuotta Onnin ja minun elämästä.

Ahneita arvoja ja asenteita kuvaa hyvin myös Ilmajoen eläinlääkärin päähuoli, saako hän varmasti 50 euron palkkionsa mitättömästä, muutaman rivin omaa vastuuttomuutta peittelevästä tapahtumaselosteesta vakuutusyhtiölle.

Asiastahan kirjoitettiin Pohjalaisessa useampaan kertaan myös kesällä 2011, kun myös muut koiransa huonon eläinlääkäritilanteen ja mielestään välinpitämättömän kohtelun vuoksi menettäneet reklamoivat asiasta. Vaasan kaupungineläinlääkäri tosin puolusteli lehdessä, etteivät erään koiransa menettäneen väitteet huonosta hoidosta pitäneet lainkaan paikkaansa.  Onni-koirani yritti saada myös mielipiteensä Pohjalaisen palstalle, mutta Mielipiteet-palstan vastaava toimittaja jostain syystä näytti puolustavan vastuuttomia eläinlääkäreitä eikä julkaissut kirjoitusta. Siksipä, kun ongelma näyttää edelleen olevan kovin ajankohtainen, laitan Onni-shihuahuan kirjoituksen oheen. Onni on myös tekemässä rikosilmoitusta hänet heitteiille jättäneistä ja eläinsuojellakia rikkoneista eleläinlääkäreistä. Vähintä olisi lääkärioikeuksien peruminen näiltä yhteiskunnan varoilla koulutetuilta vastuuttomilta henkilöiltä.

HY:n Eläinlääketieteelliseen tiedekuntaankin opiskelijat pitäisi elämää tuntemattomien kirjatoukkien sijaan valita eläinten sielunelämää ja käyttäytymistä ymmärtävien ja eläinten  asiaan motivoituneista hakjoista.

Eläinlääkäriongelma: resurssien vai työmoraalin puutetta (11.8.2011)

Jälleen koiran kuolemantapauksen vuoksi heränneessä keskustelussa Vaasan seudun huonoa eläinlääkäritilannetta on perusteltu lähinnä resurssien puutteella. Minäkin kuolin viime vuoden toukokuussa eläinlääkärien heitteille jättämänä. Suoliston tukkeutumani johdosta isäntäni soitti Saaren klinikalle kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa ja kertoi vakavasta tilanteesta. Klinikka ei kuitenkaan suostunut ottamaan minua vastaan. Edes kymmentä minuuttia röntgenkuvan ottamiseen ei herunut, vaikka klinikalla piti ymmärtää, että kyseessä on kuolemanvakava tapaus. Seuraavaksi soitettiin Vaasan kaupungineläinlääkärille tunti ennen virka-ajan päättymistä. Eläinlääkärillä oli kuitenkin kiire viikonlopun viettoon, joten kymmenminuuttista kuvaamiseeni ei edes virka-aikana liiennyt. Turha neuvo ottaa risiiniöljyä sentään saatiin ja päivystävän eläinlääkärin puhelinnumero. Valitettavasti Länsirannikon eläinklinikka oli juuri suljettu, joten sinne ei saatu yhteyttä; sieltä kaksossisareni on ennen ja jälkeen kuolemani saanut nopeastikin hyvää hoitoa. Päivystävä eläinlääkäri ajeli jossain Vöyrillä, valitteli kiireitä eikä edes tiennyt, että kaupungilla olisi ollut välineet tutkimiseeni. Hoki vain ‘tää on tätä’ ja vältteli hankalaa tehtävää. Puheluiden tuloksena oli vain neuvo seurata tilannetta. Kun päivystävän eläinlääkärin neuvoista huo limatta oloni vain paheni, soitettiin Seinäjoen päivystävälle eläinlääkärille Ilmajoelle. Ilmajoeltakin neuvo oli vain seurata tilannetta seuraavaan päivään. Sitä päivää ei tullut. Koska tilanne vain paheni, soitettiin Ilmajoelle useita kertoja. Vaikka oksensin puoli litraa verta ja etsin sopivia piiloja kuolinpaikaksi, Ilmajoelta vaan todettiin sen olevan normaalia ja vaaratonta. Tilanteen edelleen pahentuessa isäntäni olisi vienyt minut Ilmajoelle tiputukseen, jotta olisin selvinnyt edes seuraavaan päivään. Aluksi lääkäri lupailikin, että näin voisi tehdä korostaen useaan kertaan, että pitää sitten olla 200 euroa käteistä maksua varten. Mutta kun ilmeni, että olin Vaasasta, eläinlääkäri kieltäytyi ottamasta minua vastaan. Todellinen syy lieni eläinlääkärin halu mieluummin nukkua kuin pyrkiä pelastamaan henkeni. Nukkumishalunsa päivystävä eläinlääkäri mainitsi useamman kerran illan aikana. Puolentoista tunnin kuluttua kuolin isäntäni syliin.

Vaasan alueen eläinlääkäriongelma ainakin kriittisissä tapauksissa onkin täydellinen vastuuntunnon ja työmoraalin puute, ei niinkään resurssien puute. Oma hetkellinen mukavuus on tärkeämpi kuin potilaan koko elämä. Jos tahtoa ja osaamista olisi, aina luulisi löytyvän hetki aikaa kiireisimmille tapauksille. Ihmissairaalassakin nuhapotilaat ja luulosairaat odottavat, kun akuutteja tapauksia ilmenee. Eläinsuojelulain 5§:n mukaan eläimen sairastuessa sen on saatava asianmukaista hoitoa. Laki ei ilmeisesti koske kaikkia Vaasan seudun eläinlääkäreitä, koska meitä eläinlääkäreiden heitteille jättämiä on viime vuosina kuollut useita. Vikaa lienee myös lääkäreiden heille ilmaisessa ja yhteiskunnalle ylen kalliissa  koulutuksessa, koska sairauksien ja eläinten käyttäytymisen tuntemus on monilla niin heikkoa. Potilaan heitteillejätöstä pitäisi olla seurauksena vähintään lääkärioikeuksien peruuttaminen.

Shihuahua Onni

Haudan takaa